Jooga on syntynyt ja kehittynyt Intian monimuotoisesta kulttuurista ja sen juuret ovat hinduismissa, buddhalaisuudessa ja jainalaisuudessa sekä monessa muussa uskonnossa, filosofiassa, opetuksissa ja harjoituksissa. Opetukset ovat kulkeutuneet vuosisatoja suusta suuhun ennen niiden kirjaamista. Jooga ei ole niinkään yksi moni haarainen puu, vaan pikemminkin metsä. Jooga, jonka me tänä päivänä tunnemme, on muotoutunut tästä metsästä vasta 1800–1900-luvuilla.
Legendan mukaan, kukaan ei tiedä mistä ja miten, mutta Himalajan vuorille ilmestynyt Lordi
Shiva aiheutti suurta ihmetystä ekstaattisella käytöksellään, väliin mm. tanssien hurmioituneena kuin hullu ja välillä täysin liikkumattomana meditoiden. Ihmisten mielenkiinto heräsi tämän hahmon tekemisiin ja he halusivat kokea saman. Mutta Shiva ei ensin ollut huomaavinaankaan ihmisten lähestymisyrityksiä ja vasta lukemattomien vuosien kuluttua Shiva päästi seitsemän miestä luokseen, mutta näidenkin piti vielä harjoittaa samadhia (jatkuvaa henkistä harjoitusta) 84 vuotta ennen kuin Shiva lopulta suostui opettamaan heitä ja ensimmäisestä joogista tuli ensimmäinen guru. Näistä seitsemästä Shivan oppilaasta tuli Saptarisheja (Seitsemän tietäjää) ja he levittäytyivät ympäri maailmaa jakamaan oppimaansa.
Jotkut väittävät, että joogan juuret ovet kivikauden shamanismissa ja sen rituaaleissa. Joogit ovatkin menneisyydessä olleet, yhteiskunnasta eristäytyneitä mietiskelijöinä ja vuoristossa luolissa eläviä askeetikkoja, mystikkoja, joita on usein pidetty jopa noitina ja pelon sekaisesti kunnioitettu, henkilöinä joilla on maagisia taitoja ja jotka pystyvät yliluonnollisiin tekoihin. Tieto ja opetukset ovat siirtyneet hyvin pienissä piireissä vain gurulta seuraajalle, ja niin on ollut vielä pitkään 1900-luvulle asti, vaikka kirjallisuutta joogasta on jo jonkin verran ollutkin, joogaa opettivat vain siihen vuosien koulutuksen ja vihkimyksen omalta gurultaan saaneet gurut.
Joidenkin mukaan varhaisin todiste joogasta löytyy nykyisen Luoteis-Intian ja Pakistanin rajalta Indus-joen laaksosta, josta on löydetty kiveen hakattu sinetti kuvaamassa risti-istunnassa istuvaa joogia. Kaiverrus on ajoitettu 2500-luvulle eaa.
Aikaisin kirjallinen maininta joogasta löytyy vedoista, joiden katsotaan eri tietolähteistä riippuen olleen kerätty 1700-500 eaa. Vedat ovat hindulaisuuden pyhiä kirjoituksia.
Vedakauden joogi pyrki askeettisuuden kautta yhdistämään sielun ja mielen korkeamman voiman kanssa ja valaistumaan. Jooga tarkoitti tuolloin mietiskelyä, meditointia. Mantrat ja erilaiset joogaan liittyvät rituaalit, kuten aurinkotervehdykset juontavat juurensa tälle kaudelle, jolloin aurinkoa palvottiin jumalana.
Upanisad olivat veda-kirjojen viimeinen osa, joka sisältää selityksiä ja elämänohjeita veda-kirjojen pohjalta. Bhagavad Gitasta (n.400-100 eaa), joka on osa laajempaa teksti kokonaisuutta, uskonnollis-filosofista eeposta, Mahabharataa, ammennettiin tuolloin ja ammennetaan vieläkin joogafilosofiaa.
Tätä kirjoittaessa olen juuri saanut käsiini Taavi Kassilan uusimman kommentaarin tästä Hindujen pyhästä kirjasta ja joogien raamatusta, Bhagavad-Gita - Jumalainen laulu ja sen verran olen kirjaan ehtinyt tutustua, että suosittelen lämpimästä (löytyy muuten myös äänikirjana ainakin yhdestä suomalaisesta äänikirjasovelluksesta).
On arvioitu, että noin 200 eaa (tämäkin arvio voi olla lähteestä riippuen 200 eaa-300 jaa), Maharishi Patanjali keräsi ensimmäistä kertaa yhteen, tähän mennessä vain suusta suuhun kulkeneen tiedon joogasta, sen harjoittamista sekä teoriasta. Syntyi Patanjalin Jooga sutrat, 196 yhteen koottua säettä, jotka tekivät joogan harjoittamisesta systemaattisempaa ja samalla oli syntynyt oppi joogan kahdeksanosaisesta menetelmästä (8 limbs of yoga), johon moni joogaharjoituksensa fyysistä harjoitusta pidemmälle vievä nopeasti tänäkin päivänä törmää.
Yoga Sutrista löytyy ensimmäistä kertaa maininta myös hengitysharjoituksien yhdistämisestä harjoitukseen, ja ne ovat kaiken nykyään harjoitettavan joogan pohja. Sutrat ovat lyhyitä lauseita, joiden on tarkoitus toimia muistisääntöinä, joiden ohjalta opettaja voi opettaa oppilastaan. Patanjalin sutrista onkin vuosien saatossa tehty useita, sekä lyhyitä että erittäin pitkiä ja syväluotaavia kommentaareja. Suosittelen lämpimästi tutustumaan vaikkapa Taavi Kassilan helposti lähestyttävään ja omaksuttavaan suomenkieliseen kommentaariin.
Seuraava nykyjoogin kannalta merkittävä tapahtuma ajoittuu 1400-luvulle, kun Hatha Yoga Pradipika ilmestyi. Tämä Svātmārāman useasta eri palasta Hatha* -termin alle yhteen keräämä teos esittelee ensimmäistä kertaa fyysisiä asanoita muiden joogaan liittyvien oppien, rituaalien sekä hengitysharjoituksien lisäksi. Kirjassa käydään läpi em. lisäksi mm., kehon puhdistustekniikoita ja energiakanavia sekä chakrajärjestelmää.
*hatha sanan on tulkittu tarkoittavan voimaa, mutta ha on myös aurinko ja tha kuu.
Eli jos joogatunnin kuvaus on ”hathajoogaa” voit odottaa perusasanoita ja niiden variaatioita, joissa viivytään muutaman ulos ja sisäänhengityksen ajan. Voisi sanoa kaikki fyysinen moderni jooga pohjaa hathajoogaan, mutta asanoiden määrä, variaatiot ja vauhti millä niitä tehdään vaihtelevat.
Kun Patanjalin jooga sutrat käännettiin ensimmäisen kerran englanniksi 1800-luvulla ajatusmaailma rupesi leviämään Amerikkaan ja sitä kautta myös Eurooppaan. 1900- luvulla joogan hyödyt tulivat tutuiksi ja mahdollisuudet sen harjoittamiseen levisivät useiden eri gurujan, omine opetuksineen ja tyyleineen, toimesta yhä laajemmille joukoille myös läntisessä maailmassa.
Paramahansa Yogananda, jonka teosta Joogin omaelämäkerta (Autobiography of a Yogi) pidetään henkisen kirjallisuuden klassikkona. Levitti 1920-luvulla ensimmäisten Intialaisena guruna joogafilosofiaa laajemmin länteen ja monet julkisuuden henkilöt alkoivat omaksua näitä itämaisia oppeja ja puhua niiden puolesta. T. Krishnamacharyasta, jota on kuvattu nykyjoogan isäksi sekä Swami Sivanandasta, joka oli merkittävä vedanta-filosofian opettaja ja joogaguru tuli kuuluisia guruja ympäri maailmaa.
Jooga oli tullut vihdoin jäädäkseen koko maailman ulottuville ja kiinnostus tätä ikivanhasta perinteestä ammentavaa ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttavaa tunnu ainakaan laantuvan, päinvastoin.
Joogan harrastajien ja joogalaijien määrä ovat viimeisten vuosikymmenten aikana saaneet aivan uudet mittakaavat, ja mielikuvitus on ollut rajana siinä mitä kaikkea kaljajoogasta saunajoogan kautta metsäjoogasta akrojoogaan voi joogasta kiinnostunut valita omien mieltymyksien mukaan näistä lukuisista eri painotuksista.
Jos joogan historia kiinnostaa suosittelen Matti Rautaniemin kirjaa Joogan Historia – Erakkomajoista kuntosaleille.